Miten hinnoitella poliittinen riski?

Sijoittajien keskuuteen kantautui kevättalvella kautta ymmärrys, että Nokian Renkaiden Vsevolozhskin tehdasaluetta oli ”kilpailija” yrittänyt saada haltuun ilman sen kummempia neuvotteluja tai keskusteluja vastikkeesta. Tämän hankkeen takana oli kai joukkoa velikultia, jotka olivat onnistuneet viemään eteenpäin vaadetta tehtaan hallintaan Pietarin alueen oikeusasteissa. Tämä terhakka yritys torpattiin ilmeisesti Kremlin muurien sisäpuolelta saadulla tuella. Omassa työporukassani tämä draaman kaari ei oikeastaan herättänyt isoja tunteita tai ihmetystä. Venäjällä toimivien ulkomaisten yhtiöiden arki vain on tunnetusti pienillä yllätyksillä viritettyä ja alueelle sijoittavat tuntevat pelin hengen. Taitava yhtiö tietää miten toimia tilanteessa ja tilanteen vaatimalla tavalla.

Kauppalehden jutussa (KL 14.3.2014) sijoittamisen asiantuntijat kuvasivat kattavasti poliittisen riskin käsitettä, ja se siis ymmärretään usein sijoituskohteen ulkopuoliseksi poliittisen ja talousympäristön laajaksi kehikoksi. Edellinen Renkaiden tarina on tyypillinen esimerkki, johon sisältyy runsas nippu poliittisen riskin osia. Poliittisessa riskissä on hankaluus verrattuna moneen muuhun riskikäsitteeseen. Tämä riski on sijoittajille joko-tai –tyyppinen eli binaarinen tilanne, koska poliittisen riskin lukuarvon syöttö excel-taulukkoon on harvinaisen kimuranttia. Salkunhoitajan tavallista arkea on mm. liikevoittomarginaalien vaihtoehtojen pohdinta ja sijoituskohteen kattava arvonmääritys, mutta poliittista riskiä on luontevampaa ajatella joko-tai –kehikossa (esim. kansallistetaan tai ei). Tällöin sijoittaja joka ei peukuta Venäjää ollenkaan jättää helposti kaikki siellä toimivat yhtiöt pois seurannasta. Kun osa sijoittajista välttää poliittisen riskin vuoksi kokonaan ison joukon vaihtoehtoja, niin silloin työteliäälle sijoittajalle tarjoutuu vääjäämättä tuottoisia mahdollisuuksia.

Viime vuosina finanssikriisin jälkeen on poliittinen riski ja kasvava talous kulkeneet käsi kädessä. Tilanne on muuttumassa, mutta suhteellisesti isomman poliittisen riskin alueet ovat jatkossakin kasvun moottoreita. Edelleen esimerkiksi laadukkaat pohjoismaiden pörssien vientiyhtiöt tarjoavat yhden parhaista tavoista hyötyä kasvusta poliittisesti hankalimmilla alueilla. Yhtiöt toki sopeutuvat paikalliseen ympäristöön, mutta toimivat pääkonttorin määrittelemissä puitteissa. TeliaSonera vaikuttaa nyt hieman kompuroivan tässä, mutta olkoon se säännön vahvistava ohimenevä poikkeus ;-).


Danske Capitalin sijoitusjohtaja Rami Hakolan vieraskynä-kirjoitus julkaistiin Kauppalehden internetsivuilla. Tällä viikolla Kauppalehden Vieraskynä-palstalla voit lukea myös salkunhoitajien Sauli Hämäläinen ja Tomi Suonpää kirjoitukset.

Kauppalehti: Miten hinnoitella poliittinen riski?