Del

Kehittyvien ja reunamarkkinoiden uusi aika

Sijoittajan kannattaa yhä harkita kehittyvien ja reunamarkkinoiden osakkeita salkkuunsa, sillä ne tarjoavat houkuttelevia tuottomahdollisuuksia.

Maailma on muuttunut dramaattisesti viime vuosisatojen aikana. Ratkaisevia käännekohtia oli fossiilisten polttoaineiden käytön lisääntyminen 1800-luvun lopulta lähtien ja siitä seuranneet mahdollisuudet ja keksinnöt. Teollistuminen ja massatuotanto vakiinnuttivat Ison-Britannian asemaa maailman vahvimpana imperiumina, mutta maailmansotien välillä Yhdysvallat ohitti britit. Teollistuminen levisi nopeasti muuhun Eurooppaan, ja Pohjois-Amerikka ja Eurooppa saivat kehityksessään valtavan etumatkan muuhun maailmaan nähden.

Toisen maailmansodan jälkeen globalisaatio kiihtyi, ja 1980-luvulla alkanut liberalismin aalto helpotti kaupankäyntiä ja pääoman liikkumista maiden rajojen yli entisestään vauhdittaen osaltaan globalisaatiota. Kiinan siirtyminen valtion ohjaamaan markkinatalouteen, Berliinin muurin murtuminen vuonna 1989 ja Intian talouden avautuminen kaksinkertaistivat työvoiman Harvardin professorin Richard B. Freemanin laskelmien mukaan äkillisesti puolestatoista kolmeen miljardiin ihmiseen.

Internet valtasi alaa 1990-luvulla, ja informaatioteknologian lupaavat näkymät houkuttelivat länsimaisia talouksia sekä etenkin osakemarkkinoita. IT-kuplan puhkeamista osakemarkkinoilla seurasi talouskriisi, joka käänsi länsimaisten yritysten katseet erityisesti tuotannon ulkoistamiseen edullisemmille kehittyville markkinoille. Niissä tulotaso on kehittyneitä länsimaita alhaisempi, mutta tärkeitä uudistuksia on aloitettu ja taloutta ja markkinoita on avattu sekä koti- että ulkomaisille toimijoille.

IT-kuplan jälkeisinä vuosina kehittyvät markkinat kasvoivat historiallisen nopeasti. Vuodesta 1960 aina 1990-luvun loppuun vain 30 prosenttia kehittyvistä maista pystyi nostamaan asukaskohtaista bruttokansantuotettaan nopeammin kuin Yhdysvallat, mutta IT-kuplan puhkeamisesta vuoteen 2012 asti vastaava luku oli 73 prosenttia. Erityisesti uuden vuosituhannen ensimmäinen vuosikymmen oli kulta-aikaa kehittyville maille.

Nyt tiedetään, että niidenkin kasvubuumi päättyi lopulta. Hallitsematon luotonanto lännessä ja paisutetut osakekurssit johtivat globaalin finanssijärjestelmän halvaantumiseen.

Kehittyvien maiden uusi aikakausi
Finanssikriisin vanavedessä kehittyvät maat ovat astuneet uudelle aikakaudelle. Kun kehittyvät maat kasvoivat ennen kriisiä vuosittain keskimäärin 7 prosenttia, nyt ne kasvavat 5 prosenttia. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on eräässä analyysissaan osoittanut, että kasvun hidastumisen syynä ovat osin pullonkaulat – esimerkiksi infrastruktuurissa, työmarkkinoilla ja sähköntuotannossa. Maiden on syytä keskittyä myös tuottavuuteen. Se ei tosin enää parane niin paljon kuin ennen, joten maiden on noustava ylemmäs arvoketjussa. Maailman tehtaana toimiminen ei enää riitä. Kehittyvät maat eivät voi luottaa vientiin samassa mittakaavassa kuin ennen, vaan niiden on alettava ajatella itseään talouksina, joissa kotimaisen kysynnän merkitys lisääntyy.

Sijoittajana on ratkaisevaa olla kehittyviä maita kohtaan kriittisempi kuin 2000-luvulla; nyt ne kannattaa nähdä yhä enemmän omina talouksinaan vahvuuksineen ja heikkouksineen. Kun Yhdysvallat kaikesta päätellen alkaa kiristää rahapolitiikkaansa ja nostaa korkoja, vaaravyöhykkeellä ovat maat, joiden tase on heikko ja velkaantumisaste suuri. Historia osoittaa, että sijoittajan psykologia ja odotukset tulevaisuuden suhteen voivat nopeastikin saada aikaan huomattavia käänteitä kansainvälisissä pääomavirroissa.

Totuuden nimissä on kuitenkin syytä kääntää katseet myös kehittyneeseen maailmaan. Rikkaiden maiden suurta kasvua selittää olennaisesti 1900-luvulla vallinnut, ihmiskunnan historian suotuisin demografinen tilanne, jossa työikäisten osuus väestöstä on ollut suuri. Nyt rikkailla mailla on edessään vuosikymmenten demografinen vastatuuli väestön ikääntyessä, kun taas useimpien kehittyvien maiden tilanne on suotuisampi.

Kehittyvien maiden osuus 10 prosenttia
Kaiken kaikkiaan länsimaiset osakemarkkinat ovat viime vuosina menestyneet kehittyviä markkinoita paremmin, mutta siitä huolimatta sijoittajan kannattaa harkita myös kehittyvien maiden osakkeiden lisäämistä salkkuunsa.

”Kehittyvät markkinat määritellään verrattain vähän kehittyneiksi talouksiksi, ja niillä on siten myös enemmän pitkän aikavälin kasvupotentiaalia. Siksi kehittyvien markkinoiden yrityksiltä sopii pitkällä aikavälillä odottaa tulosten ja osakkeenomistajien saaman tuoton kasvua”, sanoo Danske Investin pääanalyytikko Bo Bejstrup Christensen, joka seuraa kehittyviä markkinoita tarkasti.

Kehittyvät markkinat muodostavat kymmenisen prosenttia globaaleista osakemarkkinoista, mutta Bo Bejstrup Christensenin arvion mukaan niiden osuus osakesalkusta kannattaa pitää pienehkönä. Syynä ovat muun muassa Yhdysvaltain korkojen nousu ja Kiinan rakenteellisesti heikko kasvu, jotka asettanevat eniten haasteita juuri kehittyville markkinoille. Pääanalyytikko korostaa myös hyvin valikoivan sijoittamisen merkitystä, sillä maiden ja alueiden väliset erot ovat suurempia kuin koskaan ennen.

Pienentynyt riski
Kehittyvät markkinat on jaettu perinteisesti kolmeen alueeseen, jotka ovat Aasia, EEMEA (Itä-Eurooppa, Lähi-itä, Afrikka) ja Latinalainen Amerikka. Järkevän hajauttamisen varmistamiseksi kannattaa harkita sijoittamista eri alueisiin, maihin ja sektoreihin. Suomalaissijoittajan voi kuitenkin olla vaikea sijoittaa suoraan yksittäisiin osakkeisiin, eikä yrityksistä ole helppo saada asianmukaisia tietoja. Kehittyvät markkinat ovatkin sijoituskohde, johon sijoitettaessa kannattaa ehdottomasti luottaa paikalliset olot tunteviin.

Yleisesti ottaen kehittyviin markkinoihin sijoittamisen riski on pienentynyt olennaisesti vuosituhannen vaihteesta, mutta useilla rintamilla se on yhä suurempi kuin kehittyneissä maissa. Avoimuus on vähäistä, korruptiota esiintyy, liiketoiminnan standardeissa on toivomisen varaa, samoin markkinoiden likviditeetissä. Myös poliittista ja taloudellista epävarmuutta on enemmän kuin länsimaissa. Poliittisen tahdon puuttuminen tarpeellisten uudistusten toteuttamiseksi tai vaihtotaseen alijäämän torjumiseksi sekä talouden ylikuumentuminen ovat esimerkkejä epävakauttavista tekijöistä, jotka voivat horjuttaa talouksia pahasti ja synnyttää siten sijoittajan näkökulmasta merkittäviä valuuttapaineita.

Kehittyviin markkinoihin sijoitettaessa on tärkeää kiinnittää huomiota sekä poliittisiin signaaleihin että niiden puuttumiseen. Viime vuosina finanssimarkkinoilla on keskitytty paljon aiempaa enemmän uudistusmielisten poliitikkojen arvoon. Näyttäisikin selvästi siltä, että osakemarkkinat palkitsevat uudistuksia ajavat poliitikot.

Kiinnostavat reunamarkkinat
Kehittyviä markkinoita tarkasteltaessa kannattaa huomioida lisäksi niin kutsutut reunamarkkinat (frontier markets), jotka ovat hyvin varhaisessa vaiheessa olevia kehittyviä markkinoita ja joiden osakemarkkinoille on melko hankala päästä. Reunamarkkinoiden osakkeet muodostavat vain pari prosenttia globaaleista osakemarkkinoista, mutta ne ovat kiinnostavia useasta syystä. Reunamarkkinoihin lukeutuvat esimerkiksi Bangladesh, Pakistan, Tunisia ja Kenia. Siinä missä tunnetuimmat kehittyvät markkinat, kuten Kiina, Intia ja Brasilia, ovat ajan kuluessa saavuttaneet suhteellisen suuren korrelaation kehittyneiden osakemarkkinoiden kanssa eli kehittyvät pitkälti samaan suuntaan niiden kanssa, reunamarkkinat eivät historiallisesti ole noudattaneet kehittyneiden osakemarkkinoiden liikkeitä yhtä läheisesti. Ne antavat sijoittajalle siten tilaisuuden hajauttaa salkun riskiä yhä enemmän. Monet tulevaisuuden talousihmeistä kuuluvat myös reunamarkkinoiden kategoriaan – muun muassa Afrikan maat, joissa on usein hyvin paljon nuorta väestöä.

Reunamarkkinoiden osakkeille on tyypillistä melko vähäinen likviditeetti, joten niitä voi olla vaikea ostaa ja myydä, jos sijoittajana ylipäänsä pääsee markkinoille. Rajallisella likviditeetillä voi kuitenkin paradoksaalisesti olla myös hillitsevä vaikutus huonoina aikoina, sillä sijoittajan saama hinta voi olla hyvin alhainen, jos välttämättä haluaa myydä. Siksi monet ammattimaiset sijoittajat pitävät kokemuksensa perusteella mieluummin reunamarkkinapositionsa myrskyn keskellä ja myyvät ensin salkun likvidimpiä osia.


Tutustu Danske Invest SICAV Emerging and Frontier Markets Class A -rahaston salkunhoitajan Antti Raappanan näkemyksiin kahdeksasta kehittyvästä ja reunamarkkinasta uusimman Investorview-lehden sivulta 12 tästä.

Tutustu Danske Invest SICAV Emerging and Frontier Markets Class A -rahastoon tästä.
 

Info

Noget gik galt.

Warning

Noget gik galt.

Error

Noget gik galt.