Epävakaus lisää vaihtoehtoisten strategioiden suosiota
Pitkään jatkunut osakemarkkinoiden epävakaus on viime aikoina lisännyt kiinnostusta niin sanottuun long-short-strategiaan, joka on peräisin kaikkien aikojen ensimmäisestä nykyaikaisesta hedgerahastosta.
2015 oli osakemarkkinoilla suurten vaihtelujen vuosi. Erinomaisen alun jälkeen markkinoiden hermostuneisuus lisääntyi keväällä ja kesällä muun muassa Kiinan kasvuun liittyvien huolien vuoksi. Myös vuoden 2016 alku on toistaiseksi ollut varsin myrskyisä.
”Pitkään jatkunut epävarmuus ja suuret kurssiheilahtelut ovat lisänneet vaihtoehtoisten ja markkinaneutraalimpien sijoitusten suosiota, sillä niillä voi vakauttaa salkkua”, kertoo Lars Skovgaard Andersen, joka toimii Danske Investin sijoitusstrategina ja seuraa jatkuvasti sijoitusmarkkinoiden trendejä.
Hänen mukaansa sekä yksityissijoittajat että ammattilaiset ovat kesän ja syksyn mittaan kiinnostuneet etenkin niin sanotusta long–short-strategiasta. Danske Investin rahastoissa long–short-strategiaa noudattavien sijoitusten arvo on yli 400 miljoonaa euroa.
Ensimmäisen hedgerahaston perintöä
Long–short-strategia on osakemarkkinoiden vanhimpia ja laajimmin käytettyjä vaihtoehtoisia strategioita ja peräisin hedgerahastoista. Taloustoimittaja Alfred Winslow Jones perusti ensimmäisen nykyaikaisen hedgerahaston vuonna 1949 Yhdysvalloissa ja yhdisteli siinä pitkiä ja lyhyitä osakepositioita – long ja short. Lyhyillä positioilla hän suojasi salkkuaan riskeiltä eli osakemarkkinoiden yleiseltä kurssilaskulta.
Pitkä sijoitus on perinteinen sijoitus osakkeeseen eli sen arvon nousuun. Lyhyeksi myyminen eli shorttaus taas on sijoitus osakkeen kurssin laskuun. Periaatetta voi kuvata niin, että sijoittaja lainaa tietyn osakkeen, myy sen osakemarkkinoilla ja ostaa sen myöhemmin takaisin. Jos kurssi on sillä välin laskenut, sijoittaja voi ostaa osakkeen takaisin myyntihintaa halvemmalla ja tekee tällöin voittoa. Jos kurssi taas on noussut, sijoittaja kärsii tappioita.
Strategian toimintaperiaate
Pitkiä ja lyhyitä positioita yhdistämällä salkunhoitajat voivat esimerkiksi sijoittaa siihen, että tietyt osakkeet tai alat menestyvät tiettynä aikana muita osakkeita tai toimialoja tai osakemarkkinoiden yleistä kehitystä paremmin. He voivat esimerkiksi arvioida, että rengasvalmistaja Pirelli menestyy osakemarkkinoilla tiettynä ajanjaksona paremmin kuin sen kilpailija Michelin. Tällöin rahasto ostaa Pirellin osakkeita ja myy Michelinin osakkeita lyhyeksi.
Jos salkunhoitajat ovat oikeassa, ja Pirellin osake nousee enemmän tai ei laske yhtä paljon kuin Michelinin osake, rahasto ansaitsee rahaa ja saavuttaa osakemarkkinoiden yleisestä suunnasta riippumattoman tuoton. Jos Pirellin ja Michelinin osakekurssit kehittyvät odotusten vastaisesti, rahasto kärsii luonnollisesti tappioita.
Long–short-strategiaa hyödyntävä rahasto voi siis periaatteessa tuottaa osakemarkkinoiden kehityksestä riippumatta. Toisaalta rahasto ei pääse hyötymään osakemarkkinoiden yleisistä suurista kurssinousuista, mutta se ei myöskään kärsi suurista kurssilaskuista.
”Tilastojen perusteella strategia tasoittaa kurssiheilahteluja perinteisiin osakesijoituksiin verrattuna huomattavasti. Strategian tuotot eivät myöskään välttämättä seuraa osakemarkkinoiden kehitystä. Juuri tämä houkuttelee sijoittajia, jotka haluavat hajauttaa salkkunsa riskejä”, Andersen toteaa.
Strategian riskit
Sijoittajan kannattaa harkita long–short-strategiaa käyttävään rahastoon sijoittamista vain, jos se sopii hänen sijoitussuunnitelmaansa . Koko strategia perustuu siihen, että salkunhoitajat pystyvät arvioimaan, mitkä osakkeet ja toimialat – tai maat ja alueet – pärjäävät muita paremmin tiettynä ajanjaksona.
